Minulla oli kuluneena lukuvuotena pitkillä työmatkoillani kaunis pikku kirja laukussa, jota aamubussissa lueskelin. Se on Joyce Meyerin kirja Good Morning, this is GOD!

Eräänä aamuna väsyneenä pohdin, että tarvitsen enemmän itseluottamusta ja kuinka minä en osaa, en pysty ja jaksa jne. Olin väsynyt itseeni ja koin riittämättömyyttä.

Avasin tuon kirjasen hajamielisenä mutta havahduin hereille, kun tuolla aukeamalla oli Joycen sanat: "We do not need self-confidence; we need God-confidence!"
(me emme tarvitse itseluottamusta vaan luottamusta Jumalaan)
Lauseen tukena oli jae psalmista 118:8 On parempi turvata Herraan kuin luottaa ihmisten apuun.

Ihmisten apua se omakin apu on.

Samalla aukeamalla oli toinenkin Joycen ajatus:
"We must remember that the most important thing in receiving God's blessings is not our great faith but His great faithfulness."
(meidän tulee muistaa, että tärkein asia Jumalan siunausten vastaanottamisessa ei ole oma suuri uskomme, vaan Hänen suuri uskollisuutensa)
Tämän tukena oli raamatunjae, jossa mainittiin oma nimeni.(siis oikea nimeni, ei nickini)

Mieleni täytti rauha näiden sanojen tähden, ja kiitollisuus sen johdosta, että Jumala on läsnä arjessamme, kuulee sanattomatkin huokauksemme.