Sain kolme vuotta sitten lahjaksi Bruce Wilkinsonin kirjan Viinipuun salaisuus. Luin sen läpi mutta jostain syystä en silloin saanut siitä oikein mitään. Luin kirjasen läpi lähinnä velvollisuudesta.

Nyt tartuin siihen uudestaan - pitkillä työmatkoillani kun on aikaa lukea. Jumala varmasti johdatti minua lukemaan sitä uudestaan, sillä tällä kerralla kirjan sanoma puhutteli.

Viinipuun oksista karsitaan liiat versot pois, jotta se tuottaisi hedelmää yhä enemmän.

Jeesus on viinipuu, me olemme oksat. Jumala on viinitarhuri.

Jotta me voisimme kantaa yhä enemmän hedelmää, tuottaa parempaa satoa, on meistäkin karsittava pois sitä, mitä on liikaa. Tällaisessa prosessissa olen tällä hetkellä ja sen vuoksi kirjan sanoma kolahtikin.

Mitä on hedelmä? Raamattu käyttää sanoja hedelmä ja hyvät teot usein lähes vaihtoehtoisesti, Wilkinson kirjoittaa.

Meidän tulisi Jeesuksen käskyn mukaan lähteä liikkeelle ja tuottaa sellaista hedelmää, joka pysyy.

Maailmassa, jossa elämme, tuntuu olevan vähän pysyviä asioita ja arvoja. Kaikki muuttuu ja kovalla vauhdilla. Ihmiset ovat epävarmoja ja etsivät mielihyvää joskus epätoivoisestikin.

Kun elämä on rakennettu Kristus-kalliolle, se on rakennettu alustalle joka pysyy. Silloin kuljetaan kaitaa tietä ja mennään lopulta ahtaasta portista läpi ikuiseen elämään.

Liikojen versojen karsiminen, tien kapeus ja portin ahtaus liittyvät mielestäni kaikki yhteen. Uskova ihminen, Jeesuksen opetuslapsi, ei voi olla omassa voimassaan, omassa lihassaan kovin leveä eikä korkea. Päinvastoin, hänen on tultava pieneksi, jotta Kristus voi hänessä tulla suureksi.