Luukkaan evankeliumi:

8:43 Ja siellä oli nainen, joka kaksitoista vuotta oli sairastanut verenjuoksua ja lääkäreille kuluttanut kaiken omaisuutensa, eikä kukaan ollut voinut häntä parantaa.
8:44 Tämä lähestyi takaapäin ja kosketti hänen vaippansa tupsua, ja heti hänen verenjuoksunsa asettui.
8:45 Ja Jeesus sanoi: "Kuka minuun koski?" Mutta kun kaikki kielsivät, sanoi Pietari ja ne, jotka olivat hänen kanssaan: "Mestari, väentungos ahdistaa ja pusertaa sinua."
8:46 Mutta Jeesus sanoi: "Joku minuun koski; sillä minä tunsin, että voimaa lähti minusta."
8:47 Kun nainen näki, ettei hän pysynyt salassa, tuli hän vavisten, lankesi hänen eteensä ja ilmoitti kaiken kansan kuullen, mistä syystä hän oli koskenut häneen ja kuinka hän oli kohta tullut terveeksi.
8:48 Niin hän sanoi hänelle: "Tyttäreni, uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan."

Tupsut Jeesuksen viitassa olivat Mooseksen lain antaman merkityksen mukaan muistuttamassa kantajaansa Jumalan käskyjen noudattamisessa.

Verenvuototauti oli sangen kiusallinen vaiva. Verta vuotavan tuli eristää itsensä muista, hän ei saanut edes aterioida yhdessä muiden ihmisten kanssa. Millaisessa tuskassa tämä naisparka olikaan elänyt ja miten hänen voimansa olivat hänestä ehtyneet. Häntä halveksuttiin sairautensa tähden. Parannusta ei ollut löytynyt. Tämä nainen ei voinut sairautensä tähden avoimesti lähestyä Jeesusta. Hän käytti väentungosta hyväkseen päästäkseen koskettamaan Mestarin viitan tupsua. Hän ei tarvinnut muuta, hän ei pyytänyt muuta.

Nykyään jotkut uskovat leimaavat "magiaksi" ja "shamanismiksi" rukousöljyn käytön, rukousliinat, Pyhän Hengen aikaansaamat kaatumiset.

Millainen oli tuo paranemiskertomus tuossa edellä? Nainen uskoi paranevansa, kun vain sai koskettaa Jeesuksen viitan tupsua! Eikö olekin yksinkertaista. Niin paljon hän uskoi ja uskonsa mukaan hänet parannettiin. Miksei rukousliina, joka on voideltu ja siunattu, voisi toimia samoin?

Olen aina kokenut tämän kertomuksen lohdullisena. Olen ajatellut, että se sopisi sellaiselle, joka on väsynyt uskoonsa ja on ajautumassa takaisin maailmaan.

On olemassa jonkinlainen vääristymä uskonelämässä, joka uuvuttaa ihmiset rankasti. Siinä on mukana lakihenkeä, kovaa fundamentalismia, inhimillisyyden kieltämistä, sitä, ettei väsynyt/heikko/sairas tulekaan kohdatuksi samalta tasolta tai alhaalta käsin, vaan korkealta ja kovaa.

Missä asennossa Jeesus pesi opetuslastensa jalat?

Ja katsokaapa Jeesuksen vastausta verenvuototautia sairastaneelle naiselle! Hän ei sanonut: "Minä sinut paransin." Hän sanoi: "Uskosi on sinut pelastanut." Jeesus ei tässäkään korottanut itseään vaan osoitti arvostusta naisen vahvalle, yksinkertaiselle uskolle.

Mitä meidän tulee väsyneinä, vertavuotavina tehdä, kun olemme pettyneet itseemme ja ihmisiin? Mennä Jeesuksen luokse. Eikä meidän tarvitse edes ryömiä väkijoukon läpi peläten paljastuvamme, häpeillen. Tie on auki, aina.